Suomen kieleen syntyy uusia sanoja joko tuontituotteina tai sisäsiittoisesti. Osa tulee jäädäkseen, jotkut elävät vähän aikaa, monet alkavat kovassa käytössä kulua loppuun, ja osa kuolee jo hyvin nuorena. Jonkin aikaa jytky eli vaalivoittoon liitetty iskusanana, nyt hyvinvoinnin toistaminen joka paikassa alkaa jo kyllästyttää. Täällä Pirkanmaalla on vielä jonkin verran pirteyttä ja puhutaan Pirhasta, mutta Turun suunnalla sama juttu on jo alun alkaen ollut Turha.
Sanat innostavat myös leikkimään. Mahtaakohan tekoälykään oppia tavuttamaan oikein tilannetta, kun kaivosaukkoon on pulahtanut uiskentelemaan kaivosaukko. Joskus voi olla syytä kokea hyvä nolontunne joskus toiste taas jopa hyvänolontunne. Kielemme etu- ja takavokaalien yhdistelmät ja ääkköset toimivat usein oppaina vierasperäisten sanojen tunnistamisessa. Esimerkkinä voi mainita pölyimuroinnin ja polyamoroinnin.
Jompikumpi
Tämä sana tuo mieleeni maisteri Minna Lindgrenin, joka kirjassaan Minun oopperani kirjoittaa: ”Kuten ehkä jompikumpi lukijoistani on huomannut, …”
Jompikumpi on niin perisuomalainen sana, että siihen varmuuden vuoksi pannaan tuplapäätteet, toiset sanan keskelle ja toiset vielä loppuun: jommankumman, jommallekummalle jne. Siinä on paljon soivaa ämmäenergiaa, paljon enemmän kuin samaan tapaan taivutettavassa joku-sanassa: jonakuna, jollekulle.
Kököttely
Mielestäni on hyvin kätevää, kun minkä tahansa asian voimme helposti kyseenalaistaa köhäisemällä sanan perään ko tai kö. Näin maailman kuuluisimman tubettajan W. Shakespearen teksti kääntyy kätevästi suomeksi: ”Ollako vai eikö olla?”
Salarakas sanani
Minun salainen suosikkisanani on kieppo, joka ei ole saavuttanut suurta kansansuosiota. Sitä ehdotettiin korvaamaan englanninkielistä ilmaisua roll-on. Mielestäni kieppo päihittää mennen tullen sanaliiton pallopullo. Tuskin kukaan päivän mittaan ottaa nokkiinsa, jos aamulla vaitonaisena sipaisen kieppoa kainaloon.
Joskus toiste
En ole kovinkaan innostunut englanninkielisistä sanoista pätkimällä ja yhdistelemällä muodostetusta sanasta podcast. Sillähän tarkoitetaan ohjelmaa, jonka voi verkosta kuunnella halutessaan myöhemmin, eli joskus toiste. Minusta toiste olisi aivan käyttökelpoinen sana korvaamaan podcastin.
Jukka Isotalo
vuoden yrityskummi 2011