Kun jälkikasvulle opetetaan käsipäivää, niin ohjeistukseen kuuluu reipas kädenojennus, silmiin katsominen ja hymyileminen.
Pandemia on vähentänyt niin kättelyä kuin poski- ja käsisuudelmiakin. Mahdolliset hymyt katosivat maskien taakse. Käytetyissä etäyhteyksissäkään katseet eivät juurikaan kohdanneet: kameraan ei voi kiinteästi tuijottaa, jos silmillä hakee tarvittavaa informaatiota kuvaruudulta tai muistiinpanoista. Monet pitkään eristyksissä olleet kännykänkäyttäjät näyttävät jääneen tapojensa vangeiksi, vaikka ovat päässeet takaisin ihmisten ilmoille. Ystävien kanssa kommunikointiin ei syvennytä, sillä ruudulla tuntuu olevan tärkeämpää seurattavaa. Nyt olisi aika palauttaa ennen pandemiaa hallitut kontaktitaidot.
Katseella on arvonsa. Näin väittävät ainakin katseenseurantalaitteiden markkinoijat ja käyttäjät. Katseen kohdistuksia, liikkeitä ja pysähdyksiä sekä pupillien kokoa seurataan, mitataan ja tilastoidaan. Käyttökohteita on monia lähtien psykologiasta, ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutuksesta aina simultaanitulkkaukseen ja muihin kielellisiin tehtäviin.
Onpa tullut mieleeni, ettei kaikkien koirienkaan laatuaika nykyään ole kovinkaan kummoista. Hihnan toisessa päässä saattaa olla kännykkäänsä räpläävä zombi, jonka kanssa eivät katseet kohtaa. Hallin haukuilta voi lisäeristäytyä kuulokkeilla. Suomessa lemmikkieläinten lisäksi on kukka, jonka nimi on lemmikki. Monet sen ulkomaankielisistä nimistä (nomeolvides, Vergissmeinnicht, förgätmigej, forget-me-not) tarkoittavat ”Ethän minua unhoita” (säveltänyt Harry Bergström). Mielestäni tätä ohjetta voisi soveltaa myös lemmikkieläimiin.
Valituilla kielikuvilla saattaa olla useissa yhteyksissä merkitystä. Katseyhteydet toisiin ihmisiin (ja lemmikkieläimiin) saattaisivat lisääntyä, jos optikot piilolinssien sijasta markkinoisivatkin kontaktilinssejä.
Jukka Isotalo
vuoden yrityskummi 2011