KIELEN KANTOJA

Jos aika antaa periksi, niin minulla on ollut tapana käydä Suomen Punaisen Ristin kielikahvilassa puhumassa ulkkareiden kanssa suomea. Siinä samalla oppii itsekin kielemme erikoisia ilmaisuja. Istuin jokin aika sitten samassa pöydässä kahden eri maista kotoisin olevan naisen kanssa. Toinen heistä oli täällä töissä ravintolan keittiössä, ja toinen oli kotimaassaan suorittanut lääkärin tutkinnon. Hän osasi myös englantia. Keskustelumme rönsyili paikkakuntien paikallissijoista (Tampereella/Turussa) myös kehon osiin. Sitten kysyin ravintolakokilta, mitä syötävää hän voisi ehdottaa kannibaalille, joka on vegaani. Hän ei ihan heti hoksannut, että kurkun lisäksi voisi ehdottaa myös korvalehteä. (Jalkasieni taitaa olla harvinaisempi herkku, joten jätin sen mainitsematta.) Yllättävänä vastavetona lääkäri kysyi, mitä vihannesta ei voi vegaanille tarjota. Hän ehdotti, ettei ainakaan porkkanaa, kun siinä on sekä kana että sikapossu pork.

Minusta kieltenkin oppiminen voi olla hauskaa, jos opettaja jaksaa kuunnella eikä ole koko ajan sormi pystyssä. Onnistumisen kokemukset ja mielihyvä kannustavat eteenpäin. Toki joskus on syytä korjata, jottei virheellistä ilmaisua toisteta moneen kertaan. Tämä sanonnan korjaamiskynnys tahtoo usein aikuisten kohdalla olla korkeampi kuin lasten sanailun oikomisessa. Minulla oli Chilessä suomenruotsalainen työkaveri, joka kohteliaana pyrki minun kanssani puhumaan suomea. Kerrankin hän totesi: ”Olipas taas eilen voimakas maanjärjestys.”  Hän ei ollenkaan loukkaantunut, kun selvitin, että tärinää voimakkaampaa on järinä, ja se on sitten kantasana maanjäristykselle, vaikka maankuorta toki uuteen järjestykseenkin pannaan.

Palataanpa vielä kielikahvilaan. Meitä oli pöydän ääressä kaksi maahanmuuttajaa ja kaksi perustamperelaista. Kollegani ilmoitti, että hänen täytyy valitettavasti lähteä pois etuajassa, mihin totesin: ”No hei vaan, koeta pärjätä.” Molemmat pöytään jääneet keskustelukumppanit havahtuivat ja pyysivät minua toistamaan sanontani. Sitten käytiin yhdessä läpi mitä se pärjääminen oikein on. He totesivat saaneensa taas yhden käyttökelpoisen palasen lisää arkipäivän puheenparteensa ja pärjäävänsä entistä paremmin.

Kaikkia kielen virheitä ei kannata korjata, vaan niitä kannattaa joskus jopa tahallaan tehdä. Olen saanut tuttavieni suun vehnäselle toteamalla, että reikäleipä on tehty ruiksista.

 

Jukka Isotalo

vuoden yrityskummi 2011

Ajankohtaista

Viittaammeko kintaalla?

Järjenjuoksukilpailut

EI YMMÄRRÄ

Takaisin ylös