Itselläni on positiivinen kokemus takinkäännöstä tai oikeastaan turkinkäännöstä jo nuoruusvuosilta. Kävin koulupoikana yläkerran hammaslääkäriperheessä joulupukkina. Päälläni oli isän turkki nurinpäin. Keikka onnistui: kukaan lapsista ei tunnistanut ja jännitystä piisasi.
Usein takin kääntäminen on suotavaa, mikäli sillä ei tarkoiteta nutun vohkimista. Pelkkä hihojen kääriminen ja siis niiden osittainen kääntäminen kohdistuu useimmiten vain paitaan. Takki on jo silloin riisuttu ja ruvettu tositoimiin. Hihojen käärimiseen on avattu uusia harjoittelumahdollisuuksia rokotuspisteisiin.
Mikäli takinkäännöllä tarkoitetaan mielipiteensä muuttamista se voi olla hyvinkin kannatettava teko, jos se perustuu uusien asioiden harkittuun omaksumiseen. Ihminen, joka on kaikista asioista edelleen samaa mieltä kuin vuosi sitten, ei liene viime aikoina oppinut mitään uutta. Siksi ihmettelen, että politiikassa pahimpia haukkumasanoja on takinkääntäjä. Se on kait useimmissa tapauksissa tarkoitettu viestiksi äänestäjäkunnalle toisen puolueen mollaamiseksi. Äänestäjäkunnan takinkääntäjät eli liikkuvat äänestäjät koetaan puolueissa sekä uhkana että mahdollisuutena. Myös pyjamapuolue pitäisi saada jonkinlainen pomppa päällä äänestyskoppeihin.
Arvostan, mikäli poliitikoilla on rohkeutta jälkeenpäin mainita, että meidän kantamme tässä asiassa taisi olla aikaisemmin turhankin jyrkkä. Parempi myöhään kuin myöhemmin. Tiedekin korjaa jatkuvasti itse itseään.
Myyntityössä ostajan ensimmäinen reaktio on usein epäröivä tai jopa täysin kielteinen. Siitä alkaa varsinainen myyntityö. Jos asiakas päätyy kaupantekoon, ei kai häntä ole takinkäännöstä syyttäminen. Mielipiteitä ja asenteita kaupan solmimiseen on saatu muuttumaan ja päätöksentekoon on yhdessä etsitty mahdollisuuksia. Takkia ei ehkä ole tarvinnut kääntää, vaan se on vaihdettu toiseen paremmin tilanteeseen sopivaan huppariin tai pusakkaan. Adam Grant ehdottaa kirjassaan ”Mieti vielä” näkemään ratkaisukeinot erimielisyyksiin mieluummin tanssina kuin taisteluina. Kun askeleet saadaan sopimaan, niin yhteistulosta syntyy. Parketille mentäessä ainakin päällystakki on jo jätetty narikkaan.
Esimerkin luovasta pukeutumisesta ja ajattelutavasta saa, kun seuraa pikkulapsen pukeutumisponnisteluja. Kalsarit puetaan joko takaperin, nurinperin tai sekä että. Välillä yritetään mennä puntista sisään vetäen sitä vyötärölle ja työntää jalat muista rei’istä ulos. Harvalla tulee aikuisena mieleen.
Jukka Isotalo
vuoden yrityskummi 2011
