Taisi olla YLEn Muistojen bulevardi, jossa soitettiin Elton Johnin klassikkoa ”Goodbye Yellow Brick Road”. Kaihoisa melodia on hyvinkin tuttu, mutta tällä kertaa jäin kuuntelemaan sanoja. Koska kuullun ymmärtäminen ei mennyt ihan nappiin, hain tuekseni sanoituksen netistä. Vähän minua hämmästytti, että sanoittaja Bernie Taupin oli vanhan (viisaan?) pöllön saalistuskohteeksi maininnut rupikonnan, joka on tunnetusti myrkyllinen eläin. Hyvästeltävät keltaiset katutiilet lienevät vuorostaan viittaus anglosakseille tuttuun lastenkirjaan Ihmemaa Oz. Tämäkin lähtötieto minulta puuttui. No nyt ymmärrän hieman paremmin mitä on ympätty laulun lyriikkaan, jonka voi tiivistää tampereeksi tääonnynnähty.
Laulun on kääntänyt suomeksi ainakin Vexi Salmi, ja hän on sanoituksessaan tavoittanut samaa tunnelmaa tosin eri kielikuvin.
Kun The Beatles aikanaan julkaisi hittinsä keltaisesta sukellusveneestä, sanoituksessa nähtiin viittauksia huumausaineiden käyttöön samoin kuin kappaleessa ”Lucy in the Sky with Diamonds”, jossa väitettiin kuurupiilosilla olevan LSD. Spede ja Simo sen sijaan nostivat sukellusveneen pinnalle ja tekivät kappaleesta reippaan marssilaulun ”Kaikki joukolla jäätä särkemään”. Sitä kun yhdessä hoilattiin käsi tuopin kahvassa, että päätä särkemään, päästiin ehkä alkuperäiskappaleen tapaan aivoituksia hämärtäville jäljille.
Jos miesporukassa toteaa, että ”vaimoni ei ymmärrä minua ja minä kyllä ymmärrän vaimoani”, saa kenties kommentiksi vaimean myötämielisen hymyn tai joskus tokaisun ”käy tuohon pitkäksesi, auto tulee ihan kohta.” Sen syvempää ymmärrystä tuskin on tarjolla.
Närkästyneet kansalaiset voivat vetoamalla oman ymmärryksen puutteeseensa ottaa oikeudekseen moittia ja solvata toisia: ”Menee kyllä minun ymmärrykseni yli, että noiden tuolla täytyy keskellä yötä jne.”
Saatavilla olevan tiedon määrä on eksponentiaalisesti moninkertaistunut, niin että kaiken ymmärtäjiä ja yleisneroja ei ole. Viimeinen taisi olla Leonardo da Vinci, joka edusti aikansa huipputietoa niin eri taiteista, lääketieteestä kuin helikopterin rakentamisestakin. Koska tietämistä ja vaikeidenkin asioiden hallitsemista yleisesti arvostetaan, on syntynyt myös itsekritiikitön ryhmä muka-ymmärtäjät. Kun Einstein noin 120 vuotta sitten julkaisi suhteellisuusteoriansa, niin tuli muotiin nyökytellä ymmärtäväisesti asiassa kuin asiassa ja todeta: ”Niin, oikeastaan kaikkihan on suhteellista.”
Perinpohjaisesti ja oikein ymmärtäminen on niin suuri mysteeri, että onkohan sitä ollenkaan olemassa? Juurisyy viestinnän tarpeelle taisi juuri löytyä!
Jukka Isotalo
vuoden yrityskummi 2011
