ANTI LIITTYY RASISMIIN

Jos uskoisi väittämää ”siitä puhe, mistä puute”, niin luulisi, että Suomessa on ollut suurikin antirasismivaje. Keskustelun tuloksena eriasteiset rasistioletetut ovat ulostulojensa ja julistautumisten jälkeen lieventäneet aikaisempia kannanottojaan. Antirasistit ovat niskan päällä. Paljon onkin rasismisateenvarjon alla olevia seikkoja saatu eliminoitua. Kenellekään ei jää enää ”Mustaa Pekkaa” käteen eikä edes albiinokortilla kannata yrittää hämätä. Vaikka hautajaisten käsiohjelmiin edelleen saatetaan painaa ”Albinoni: Adagio”, niin toki tiedämme tämän tyyliltään vanhahtavan kappaleen säveltäjän olevan Remo Giazotto (Rooma 1910… Pisa 1998), joka ei ollut albiino.

Myös sukupuolien tasa-arvoisessa kohtelussa on Suomi jo pitkään ollut eturintamassa. Kaikista kun sanotaan vain ”hän”. Tampereella aviopuolisoa ei edes hännystellä vaan pelkästään nyökäten tokaistaan ”toi”. Toki saksalaisetkin ovat kolmine sukuineen (maskuliini-feminiini-neutri ”der, die, das”) keksineet oivan keinon sukupuolten neutralointiin. Kun mihin tahansa substantiiviin liitetään diminutiivipääte, niin sana muuttuu aina neutriksi, eli kun tytöstä tehdään tyttönen. Ja vallan väline das Auto on jo alun perin neutri, ilman diminutiiviakin.

Jotta rasismi saataisiin kokonaan poistettua, on kitkemisessä tarkkuutta lisätty. Puhutaan mikrorasismista, josta esimerkkinä voi olla lause: ”Sinähän puhut hyvin suomea.” Toisaalta savolaiset kokenevat identiteettinsä säilyneen, mikäli heidän viestissään on kuulijalla tulkinnanvaraa. Myös työpaikanhakijoiden nimen perusteella tehtävää syrjintää on syytä ehkäistä. Lienemme tässä täysin onnistuneet, mikäli seuraavissa presidentinvaaleissa kaikki ehdokkaat saavat yhtä paljon ääniä.

Kun laaja-alainen mikrorasismiprojekti on viety loppuun, voimme alkaa tiukennetun nanorasismiohjelman. Sen yksityiskohdista ei ole vielä tietoa.

Myös vaatetuksen perusteella on jo kauan sitten syntynyt nimittelyä. Esimerkiksi Meksikossa syntyi sana gringo, koska erään toisen pohjoisamerikkalaisen maan armeijan asetakit olivat vihreitä ja niiden kantajille huudeltiin ”Green go home”.

Argentiinan pääkaupungissa on erikoinen ammattikunta, koirienulkoiluttajat. He ajelevat avolava-autoilla ja kokoavat yhteen ison koiralauman, jota sitten monikymmenhaaraisessa hihnassa puistikoissa ulkoiluttavat. Hihnastossa on koiria joka lähtöön, koon, karvoituksen, värin ja minkä tahansa ominaisuuden suhteen. Jos sikäläisen koiran geeniperimä on kerätty Buenos Airesin puistoista, bulevardeilta ja laitakaupungin kujilta, ei kyseessä ole mikä tahansa seropi (sekarotuinen piski) vaan se rinta rottingilla lausuttuna on ”Gran Buenos Aires”, täkäläisittäin ehkä ”Perin pohjin Pirkanmaa”. Tällainen avarasydäminen suhtautuminen hakkaa jo nanorasisminkin.

Jukka Isotalo
vuoden yrityskummi 2011

Ajankohtaista

Viittaammeko kintaalla?

Järjenjuoksukilpailut

EI YMMÄRRÄ

Takaisin ylös