Tähän juttuun ei ole faktoja tarkisteltu, sen jätän mahdollisten lukijain huoleksi.
Mielestäni englannin kielen vaikeus perustuu ainakin osittain siihen, että sanat ovat pääsääntöisesti lyhempiä kuin suomessa. Koska käsitteitä on kuitenkin paljon, sama lyhyt sanaraukka joutuu esiintymään monissa eri merkityksissä. Ja koska kirjoitettu muoto ei yksikäsitteisesti tue äänneasua, syntyy tarvetta myös koululaisten oikeinkirjoituskilpailuille.
Puolan sanoissa esiintyvät konsonanttirykelmät johtuvat tietääkseni siitä, että slaavilaisen kielen kaikille äänteille ei ole kirjaimistossamme osoittaa yhtä ainoaa merkkiä. Samaan ryhmään vokaalikategoriassa kuluu saksan überin kirjoittaminen ueberiksi ja ääkkösittömille tarkoitettu kirjoitusasu Haemaelaeinen. Suomen kielen vokaaliklassikkokin hääyöaie saisi tällä tapaa vielä lisäpituutta.
Suomen yhdyssanojen kanssa on oltava tarkkana. Niiden osasia kun voi vaihtaa keskenään kuin palikoita, mutta kokonaisuuden merkitys usein muuttuu. Pinta-ala ei ole sama juttu kuin alapinta ja jalkapuusta harvemmin veistellään puujalkoja. Vihamiehet saattavat tuntea miesvihaa, pullovettä saa vesipullosta ja pallokorista voi ottaa koripallon ja heittää sen sukkana. Sukkia sen sijaan ei kannata heittää pesuun pallona. Pelisilmä on eri juttu kuin silmäpeli.
Tekoälyn suuria älytekoja vielä odotellessa, kannattanee pohtia kuinka hyvässä järjestyksessä oma pää kannattaa pitää, eli onko siinä vielä pääomaa ja leikkimieltä mielileikkeihin.
Yritin omalla tekoälyn perusversiollani teettää palindromeja, mutta eipä onnistunut. Siksi tämän jutun päätteeksi on hyvä siteerata Alivaltiosihteeriä: Aivot avaavat ovia.
Jukka Isotalo
vuoden yrityskummi 2011
