Unettaa
Minusta parasta nukkumisessa ovat unet. Jos unia ei ole, tunnelma on sama kuin yksin pimeässä elokuvateatterissa, jossa ei esitetä mitään. Näen usein unet useimmiten värillisinä, niihin liittyy myös ääniä. Unissaan voi käydä vaikka oopperoissa tai koluta jazz-kapakoita. Ulkomailla asuessani unissa puhuttu kieli on saattanut muuttua paikalliseksi, mutta elokuvista tuttua selventävää käännöstekstitystä ei ole tarvittu.
Unitila suo meille monia erikoisominaisuuksia. Nukkuessaan monet osaavat sukellella merissä ilman happilaitteita ja ponkaista lentoon vaikka kuuhun saakka. Maisemaa voidaan vaihtaa valoakin nopeammin. Valveillaolon tottumuksia ja luonnonlakeja ei tarvitse noudattaa, vaihtoehtoisia totuuksia on unitilassa viljalti. Surrealistien taide kuvaa vain pientä osaa mahdollisuuksista. Koiratkin näkevät toisinaan unta ja matkivat jaloillaan juoksua. Lieneekö kyseessä vainuharha?
Unissaan voi saada ideoita ja ratkaisuja pohtimiinsa kysymyksiin. Monet taiteilijat ja tieteilijät pitävätkin yöpöydällään kynää ja muistivihkoa, johon voi yölliset pälkähdykset kirjata. Joskus ne saattavat olla hyödyllisiä, joskus taas päivänvalossa käsittämättömiä tai aivan puppua. Vikkelä pitää olla, sillä unet unohtuvat nopeasti. Aivot eivät tallenna niitä pitkäkestoiseen muistiin.
Kertomansa mukaan Paul McCartney kuuli unessa Yesterdayn melodian. Olen pohtinut, oliko hän riittävän ripeä vai jäikö Paulilta herättyään yksi tahti kopsaamatta. Tällaisten iskelmien rakennehan on yleensä muotoa AABA, jossa jokaisen osan mitta on 8 tahtia. Yesterdayssä A:n osuus on vain 7 tahtia. Hyvin biisi on toki pärjännyt tahdittomanakin.
On aika jännä juttu, että uniinsa voi jonkin verran vaikuttaa. Minulla on tuttava, joka kertoi toistuvasti heränneensä painajaiseen, jossa hän putoaa jyrkänteeltä. Häntä neuvottiin psyykkaamaan itseään samanlaisen tilanteen toistuessa: ”Tämä on unta. Olen sankari, jolle unessa ei minulle voi tapahtua mitään pahaa.” Seuraavan putoamiskohtauksen hän uskalsikin katsoa sankarillisesti loppuun saakka. Loppumätkähdystä ei tullutkaan, vaan hän jatkoi matkantekoa jossain uudessa ympäristössä.
Se mitä unissaan seuraavaksi näkee, ei liene kuitenkaan päätettävissä. Tätä valittelee argentiinalainen kirjailija Jorge Luis Borges pienoisnovellissaan Unitiikerit. Hän oli pikkupojasta lähtien ihaillut tiikereitä ja koki, että koska hänellä oli unissaan rajaton valta, hän voisi luoda uneensa tiikerin. Hän ei siinä kuitenkaan pettymyksekseen onnistu. ”Tosin tiikeri ilmestyy, mutta se on täytetty tai vaivainen, rakenteeltaan epäpuhdas ja vaihteleva, kooltaan luvattoman suuri tai häviävän pieni, ja joskus aivan koiran tai linnun näköinen.” (Suomentanut Matti Rossi.)
Jukka Isotalo
vuoden yrityskummi 2011