Suomen kielessä lukeminen ja laskeminen elävät vahvassa symbioosissa. ”Kirjahyllyssä on lukemattomia kirjoja” voi tarkoittaa a) suurta kirjojen määrää b) niitä ei ole luettu c) jotain yhdistelmää edellisistä.
Raamattu on eräs kotien yleinen kirja, jota ei liene kovinkaan paljon kannesta kanteen luettu. Siellä on kuitenkin jo aivan alkupäässä aika mielenkiintoisia lukuja. Ruotsalainen Carl Michael Bellman intoutui runoilemaan populäärimusiikkia aiheenaan ”Gubben Noach”. Tämä kunnon mies kun eli Raamatun mukaan 950 vuotta. Nooan isä Lamek eli 777-vuotiaaksia mutta isoisä Metusalah peräti 969-vuotiaaksi. Näiden herrojen bilettämisestä jäävät meidän abien vanhaintanssit ainakin ikähaitarinmitan jälkeen.
Luvunlaskua käytetään mm nyrkkeilyotteluissa. Sillä tuomari pyrkii varmistamaan, että aiheutettu aivotärähdys on riittävän kova ottelun päättämiseksi. Luvunlasku tapahtuu luettelemalla numerot ykkösestä kymmeneen.
Lähtölaskenta on samantapainen toimitus, mutta siinä numeroita luetellaan suurimmasta pienimpään. Suomessa on usein tapana, että lukujen ääntämistä venytetään ja nollan päälle pannaan pisteet: ”neljäää, kolmeee, kaksiii, yksiii – ÖÖÖÖ!”
Lapsille on olemassa lukukirjoja, joista innokkaimmat opettelevat ulkoa loruja ja runoja. Sanan varsinaisessa merkityksessä lukukirja on ”Logaritmitaulut”, mutta harvemmin siitä kuulee sisältöä ääneen luettavan. Ehkä tekoäly tarttuu toimeen.
Digitaalitekniikassa otettiin kantaluvuksi 2 eli siirryttiin binäärijärjestelmään. Tällöin putkahtivat esiin taas ”sanat” ja ”tavut” ja nollien lukumäärää ruvettiin kilottamaan, megattamaan ja gigattamaan. Hieman toki numeroitakin tarvitaan.
Me yrityskummit pyrimme parhaamme mukaan vähentämään liiketoimintaan mahdollisesti liittyvää numero- ja sanamystiikkaa. Laskentatoimessa saattavat tuloslaskelmat ja taseet olla mystiseksi koettuja kohteita, ja sanoista varsinkin erilaisten lyhenteiden kuten ROE, ROI ja EPS merkitys ei ole kaikille tuttu.
Jukka Isotalo
vuoden yrityskummi 2011
