Juhlaruno
Kun asuimme 1990-luvulla Santiago de Chilessä, maassa oli monia muitakin suomalaisperheitä vientiyritysten palveluksessa. Suuri osa suomalaislapsista kävi kansainvälistä koulua, joko brittityyppistä TIPS:iä (The International Preparatory School) tai isommille lapsille tarkoitettua USA-laista Nido de Aguilas-koulua (suomeksi: ”Kotkien pesä”).
Koska pienessä TIPS:ssä opiskeli aika monta suomalaislasta, päätti sen rehtori pitää Suomi-päivän, jotta monenlaisia kansalaisuuksia edustava oppilaskatras saisi tietää mistä ne suomalaiset ovat oikein kotoisin. Koulussa pidettiin pienimuotoinen juhla, joka ajoittui itsenäisyyspäivämme aikoihin. Paikalle saapui Porilaisten marssin tahdittamana suurlähettiläämme Maija Lähteenmäki. Hän kertoili koululaisille Suomesta ja mainitsi, että itsenäisyyspäivänä kodeissa sytytetään kynttilä. Kynttilä sytytettiin myös koulun juhlasaliin.
Sitten heijasteltiin erilaisia Suomi-aiheisia kuvia valkokankaalle. Kaikki koululaiset olivat hyvin vakuuttuneita, että kyllä Helene Schjerfbeckin taulun ”Toipilas” tyttö varmasti paranee.
Juhlan loppuhuipennukseksi esitettiin runo Pirkanmaalta.
Sitä luettiin vuorotellen suomeksi ja englanniksi. Ensin luki säkeistön tyttäreni Tuuli ja sen perään alaluokkien opettaja Mr. Spike. Kerrottakoon, että Mr. Spike oli The Rolling Stonesien ensimmäinen rumpali, mutta oli nähnyt bändin tulevaisuuden sen verran epävarmana, että päätti ryhtyä opettajaksi. Hyvä niin. Viikonloppuina hänet saattoi tavata paikallisella jazz-klubilla kontrabassoa kaulailemassa.
Yleisö odotti jännittyneenä mitä oikein oli tulossa kun runo alkoi:
Kaislaranta kahisee, There’s a quiver in the reeds,
suviheinä suhisee, and a rustle through the grass.
rapakossa rahisee: Slop-lopping through the mud,
Kuka tulla tuhisee? who´s that puffing past?
Mikä tuolla pilkistää? Who’s peeping there?
Vesirotan pieni pää, A whiskery jaw
viikset vallan mutaisina, and a muddy paw.
rämpii jalat rutaisina It´s old Mattie
vanha Jaakko Vaakko Vesirotta. Water Rattie.
Sitten runo jatkui tunnetusti kuvailemalla tämän nähtävästi ylöjärveläisen sukeltelijan elämää ja ammattitauteja. Herbert Lomas oli saanut kääntäjänä riimit ja rytmityksen sekä tunnelman yllättävän hyvin välittymään englanniksi.
Sitten päästiinkin seesteisiin loppusäkeisiin:
Ja nyt – katsos, nyt se juoksi But look, poor Mattie’s taking a rest.
suoraan kaislavuoteeseen His cure is to lie with his feet north-west.
ja makaa jalat luoteeseen When his nose is due south-east,
ja kuono kohti kaakkoa. that´s when he seems to sniffle the least.
Se auttaa Jaakko Vaakkoa. It seems to soothe and heal poor Mattie.
Yleisön innokkaasti taputtaessa aplodejaan muistelin aikoja jolloin Kirsi Kunnas itse kävi lukemassa runojaan Tampereen Yhteiskoulun oppilaille. Chilessä hänen avullaan kulttuurinkin vienti onnistui.
