KYSELYTUNTI
Mummolat lienevät turvallisimpia paikkoja esittää kysymyksiä ja laajentaa tietämystään. Eräs hyvä ystäväni kertoi ylisukupolvisesta keskustelustaan 6-vuotiaan Martan kanssa seuraavaan tapaan:
- Mummi, mitä sä teit silloin kun sä olit vielä aikuinen?
- Olen mä vieläkin aikuinen, mutta nyt olen eläkkeellä. Mä olin töissä.
- Missä töissä?
- Yhdessä yrityksessä.
- Mitä sä yritit?
Jos tämän viimeisen kysymyksen muuttaa preesensiin (kun suomessa ei oikein kunnon futuurimuotoa ole), niin kysymys on erinomainen jokaisen yrittäjän itsetutkiskeluun ja sitä varmaan käyttävät tapaamisissaan myös yrityskummit. Kaikkeen kun ei voi keskittyä ja erikoistua, valintoja on tehtävä, ja usein suunnitelmallisuudesta on hyötyä.
Monella yrittäjällä on onneksi mahdollisuus valita mihin keskittyy. Useinkaan ei ole pakonomaista tarvetta suuntautua siihen mistä saisi eniten tuottoa, valinnan takana voivat olla myös omat mieltymykset ja elämänarvot. Joka tapauksessa työn touhussa välillä kannattaa pysähtyä kysymään ja kuunnella luotettavan tukihenkilönkin kysymyksiä.
Kuten jo mainitsin, suomenkielestä puuttuu futuuri. Toki sen puutetta yrittävät jotkin asiakaspalvelijat korvata imperfektillä: ”Tuliko rouvalle vielä jotain muuta hyvää?” Sen sijaan kysymyksien teko on helppoa. Melkeinpä minkä tahansa suomenkielen sanan perään voi liittää jatkoksi -ko tai -kö, ja kysymys on valmis: joko, eikö, ostiko, naurattiko jne.
Usein kuitenkin parempi ja hyödyllisempi tapa on esittää niin sanottuja avoimia kysymyksiä, jolloin vastaus saattaa sisältää aivan uudenlaista, ennakoimatonta informaatiota. Toisin sanoen vaihtoehtoja on useampia kuin Eduskuntatalomme Jaa – Ei – Tyhjiä – Poissa.
Panen tähän loppuun vielä mummotarinan, jota kerrottiin Wojciech Jaruzelskin aikana Puolassa. Hieman näsäviisas pikkupoika tiukkasi isoäidiltä: ”Kumpi oli ennen, muna vai kana?”
Hyvämuistinen isoäiti vastasi: ”Kyllä ennen oli molempia”.
Jukka Isotalo
Vuoden yrityskummi 2011
