HULLUA HURSKAAMMAKSI

Huokaus ”en tullut hullua hurskaammaksi” sisältää kaksi ajatusta: Huokailijalla on piilevä halu ymmärtää paremmin tapahtumia, ja toisaalta niistä saatu informaatio on ollut joko tyhjänpäiväistä tai ylivoimaisen vaikeaselkoista.

Esimerkkinä tyhjänpäiväisestä uutisviestinnästä tulee mieleeni liian usein esiintyvä sanonta ”vain murto-osa”, jota yleensä käytetään vähättelyyn tai jonkinasteiseen kauhisteluun.  Kuvitellaanpa, että sadan hengen junanvaunu syöksyy raiteilta ja tapahtumaa uutisoidaan: Vain murto-osa selvisi hengissä. (Tai vain murto-osa loukkaantui vakavasti/lievästi jne.) Mainitun murto-osan kattamia hengissä selviytyjiä on siis välillä 1…99, mikäli junanvaunu oli onnettomuushetkellä täynnä. Kovin valaisevaa kuvaa ei onnettomuuden laajuudesta ja vakavuudesta välity. Usein tuntuu täkäläisessä katastrofiraportoinnissa olevan tärkeintä, oliko mukana yhtään suomalaista.

Toinen vastaavanlainen esimerkki on äskettäin kadonneesta häivehävittäjästä, josta pilotti katsoi aiheelliseksi häipyä heittoistuimella taivaan tuuliin kesken lennon. Koska koneen transponderit (napakka suomennos: toisiotutkavastaimet) oli sammutettu, oli häivehävittäjän paikantaminen ja löytäminen hankalaa. Laajan etsintäoperaation jälkeen hylyn löytymisestä tiedotettiin, että ”F-35-koneen jäänteet löydettiin Etelä-Carolinasta noin kahden tunnin matkan päästä lentotukikohdasta”. Olikohan lentokone törmännyt vuoren seinämään, jonne serpentiinitietä ajomatka kesti autolla 2 tuntia, vai oliko kone jatkanut lentoaan omin nokkineen vielä pari tuntia nopeudella luokkaa 1000 km/h ennen putoamistaan? Selkeämpään tulokseen viestinnässä pääsisi käyttämällä löytöpaikan etäisyydestä joko kilometrejä tai vaikka maileja.

Yksi ”tasapuolinen” uutisoinnin malli on, että kysytään kansalta vaikkapa: ”Mitä mieltä olette tehostetusta ruumiintarkastuksesta?” Kerätyistä mutu-vastauksista valitaan uutislähetykseen esitettäväksi yksi myönteinen ja yksi kielteinen kannanotto ja siirrytään vikkelästi seuraaviin aiheisiin.

Lepsuun uutistoimitukseen ja viestintään lääkkeenä lienee viestinnän vaatimus- ja osaamistason nosto. Ohjaavaa palautetta voi antaa osaltaan myös viestinnän kohderyhmä. Vaikeaselkoisten uutisten ymmärrettävyyttä voi lisätä riittävällä taustoittamisella ja tarvittaessa popularisoinnilla. Myös vastaanottajan osaamis- ja ymmärrystason kohennus helpottanee viestin perillemenoa. Tälläkin saralla on vielä roimasti kasvun varaa. Kuultu ja aikaisemmin luultu eivät kohtaa ja lukeminenkin kaipaa tukemista.

Myönnän, ettei tämän jutun otsikko ole kovin täsmällinen. Tiedossani ei ole yksiselitteistä hulluus- eikä hurskausasteikkoa. Jos sellaiset on tehty, arvelisin niiden tarkkuuden olevan samaa luokkaa kuin ymmärrystasomittarin höykäsen pöläyksellä.

 

Jukka Isotalo

vuoden yrityskummi 2011

Ajankohtaista

Takaisin ylös