Idea vetytaloudesta lienee syntynyt Lappeenrannassa, jossa jo pitkän aikaa on ollut vety- ja atomi- nimisiä lihapiirakoita. Nimet on aikanaan johdettu tiiviisti pommiteknologian kehitystä seuraten: ensin keksittiin atomi- ja sitten vetypommi. Vety on väritön, hajuton ja mauton ja siitäkin syystä se sopinee mainiosti suomalaiseen ruokaan raaka-aineeksi. Lappeenrannan piirakoiden vetyversiossa on aina varmasti munaa.
Alan sateentekijöiden puhtain idea on, että vesi hajotettaisiin tuulesta temmatulla sähköllä alkuaineiksi, joille molemmille on käyttöä. Niin sanotun vihreän sähkön tuottamiseen kelpaisi toki vesi- aurinko- tai ydinvoimakin. Vetyä polttamalla saataisiin lämmön lisäksi lopputulemaksi puhdasta vettä. Nykyisin valtaosaa vedystä tuotetaan maakaasun metaanista. Mutta jos tulevaisuudessa halpaa sähköä pukkaa ja siirtolinjat siirtävät, niin pantakoon hookaksoo tasavirralla hoota ja oota kuplimaan.
Vetyatomit ovat hyvin pieniä ja helposti pakoon puikahtelevia. Siksi vetyä on vaikea varastoida ja siirtää putkia pitkin. Aivan ongelmaton tämä universumin yleisin alkuaine ei siis ole. Maailmankaikkeuden atomeista on arvioitu vetyä olevan 90 %. Omalla pallollamme vety on sentään harvinaisempi: se on vasta kymmenenneksi yleisin alkuaine. Suurin osa siitä on sitoutuneena veteen.
Tällä hetkellä vedyn käyttöä selvitellään terästeollisuudessa koksin korvikkeena. Prosessin nimi on vetypelkistys, ja sillä saadaan tuotettu teräs kuluttajien mieliksi ”vihertymään”. Rautaruukinkin omistava SSAB aloittanee vedyn hyödyntämisen ensin Ruotsin tehtaillaan. Kaikki perustuu siihen, että halpaa sähköä on rutkasti saatavilla.
Näillä näkymin suurimmat vetyputket ovat suunnitteilla Pohjanlahden rannoille, ja niissä vety suuntaisi etelänmatkalle kohti Saksaa. Saksassa on useiden viime vuosien aikana tehty epäonnistuneiksi osoittautuneita energiaratkaisuja, kuten ydinvoimaloiden sulkemiset ja riippuvuus venäläisestä kaasusta. Nyt vedyllä haluttaisiin nousta energiakuopasta.
Äkkiä ajatellen luulisi, että jos sähkö on halpaa, niin eikö sitä kannattaisi viedä suoraan johtoja pitkin tarvitsijoille. Sähkön siirtohäviöt ovat paljon pienemmät kuin vedyn tuotannon ja pumppauksen hävikit. Mutta jos sähkö on melkein ilmaista, kannattaako sitä edes kaupitella ja kuka maksaa tarvittavat siirtolinjat? Tämä on jo sen luokan kysymys, että sen ratkaisuun vaadittaisiin useampikin yrityskummi. Suomen Yrityskummit kokoontuvatkin ensi kesänä valtakunnallisesti juuri Lappeenrantaan.
Jukka Isotalo
vuoden yrityskummi 2011
