Kevät on tänä vuonna tosi varhainen. Tunnetusti krapulaa koetaan valtakunnallisesti vasta Vapun jälkeen, siis aikaan, jolloin teekkarifuksien hattuihin puhkeavat tupsut roikkumaan. Tänä vuonna siitepöly on etuajassa ja kadutkin pöllyävät jo niin, ettei aprillipilaan retkahtaneille löydy edes tarvittavaa kuravettä juotavaksi sillin painikkeeksi. Yllätyksekseni koin jonkinlaista krapulaa jo aprillipäivän jälkeen. Se syntyi siitä, että oli todella vaikeaa löytää varmaa aprillipilaa. Uutiset ja erilaiset feikkiuutiset täyttävät mediat niin ettei enää ole varmuutta mikä on totta ja mikä ei. Ei paljon naurata. Kuulemma telkkarikin meni monelta pimeäksi. Onneksi pääsee pian äänestämään.
Suomen talous on pitkään junnannut ilman kasvua. Suunnan parempaan voisi löytää yhdistelemällä sopivasta vanhojen suosikki-iskelmien sanoituksia. Esimerkiksi kelpaavat ”Kertokaa se hänelle” ja ”Ranskalaiset korot”. Jos otamme kansantaloutemme nykyiseksi kooksi 1 ja vuotuiseksi kasvun korkoprosentiksi yhden, siitä muodostuu kertomalla potenssisarja 1,01 x 1,01 x 1,01 x 1,01…, eli korkoa korolle. Laulun ranskalaiset korot ovat tunnetusti korkeammat, mutta olennaista on kulun katkeamattomuus. Sitten lopputuloksesta on kiva kertoa vaikka kenelle.
Vakaan kasvun varmistamiseen ja vauhdittamiseen tarvitaan monia tekijöitä. Yrityskummeistakin on puutetta, eli kokeneita osaajia tarvitaan yrittäjien avuksi.
Innovaatiot ja markkinaraot on tarkkaan hyödynnettävä: Sellaisille, jotka eivät usko ilmaston lämpiämiseen, voidaan myydä vaikkapa jäänmurtajalaivasto.
Jukka Isotalo
vuoden yrityskummi 2011
