Eräs nykyään Ruotsissa asuva tuttavani kertoi, että hän oli pienenä Suomessa korvakuulolta oppinut lorun muodossa: ”Hippa-Heikin laiva lähti varttia vaille kuus, onko pannu uus, töppösiä uunin päällä kuivumassa kuus. Yks, kaks, kolme, neljä, viis kuus.” Nyt hän on huomannut, että siinä pitäisikin olla ”onkapannu uus”, siis upouusi höyrykattila. Sitä se kansainvälistyminen teettää.
Minä vuorostani jouduin paljastamaan, että kun Pikku nokipojassa on päästy katon harjalle, niin säkeistön alkuperäiset sanat ovat: ”Ympärilleen katselee, auringonkin arvelee voivan sieltä saavuttaa, siksi huutaa: hei, hurraa!” Minä taas pienenä kailotin ”Voihan sieltä savuttaa” ja siis hurrasin pienhiukkaspäästöille ja muullekin ilmaston saastumiselle. Lupaan, etten hurahda siihen enää.
Eräät vanhemmat kertoivat, että heidän Eva-tyttärensä ei tykännyt, kun kirkossa puhuttiin Evan keljumista. Sitten kun asia selvitettiin, ei jälkikasvu enää pahoittanut mieltään eikä mennyt epistolalle.
Eri puolilla maailmaa on monenlaisia uskomuksia, sanontoja, perimätietoa ja väärinymmärryksiä, joiden varassa edelleen jatketaan toimintaa ilman faktantarkistusta. Hitaat suunnanmuutokset ovat ominaisia varsinkin suurille autoritäärisille organisaatioille ja yhteisöille. Monien startup-yritysten ketteryys ja kilpailukyky perustuukin siihen, että suuntaa voidaan nopeasti muuttaa ilman traditioiden paineita.
Minullakin on eräs motto, jonka faktoja en ole tarkistanut. Sen toteuttaminen vaan tuntuu edelleen niin mielekkäältä ja mukavalta: ”Oppia ikä kaikki”.
Jukka Isotalo
vuoden yrityskummi 2011
