Voisitko sinä suunnitella välineitä, joita joku toinen yrittää koko ajan rikkoa? Näin vitsaili Helena Lehtisen isä teknikko Leo Koivunen 1950-luvulla suunnitellessaan ensimmäisiä suomalaisia painonnostovälineitä urheilijoille.
Koivusen valimossa tehtiin ensimmäiset levypainot sen ollessa vielä Helenan vaarin Kustaan omistuksessa. Vuonna 1976 oltiin jo niin pitkällä, että syntyi Leoko Oy, joka on tänään kansainvälisestikin tunnettu voima- ja painnostovälineitä valmistava yritys.
Tänään yhteistyötä Leokon kanssa tekee myös yrityskummi Eero Posti, joka lähti innoissaan kirkastamaan ainutlaatuisen suomalaisen tuotteen merkkiä. – Yritys on hyvin kiehtova ja sinänsä myös hyvin vahva.
Harrastajatkin löytämässä
Leokon tarinassa ovat olleet alusta asti voimakkaasti mukana nostovoimailun ammattilaiset. – Toimitamme edelleen välineitä pääasiassa ammattilaisille, mutta tänä päivänä kovasti kasvavana asiakaskuntana ovat kuntosalit ja painonnoston ja voimanoston harrastajat. Välineet kyllä valmistetaan urheilujärjestöjen sääntöjen mukaisesti. Esimerkiksi voimanostossa meillä on kansainvälisen liiton IPF:än (International Powerlifting Federation) hyväksyntä tuotteillemme, kertoo toimitusjohtaja Helena Lehtinen.
Leokon omassa pajassa Tampereen Rasulankadulla hoidetaan vain taloushallinto-, myynti ja markkinointiasiat sekä erittäin tärkeä tuotteiden laadun tarkkailu punnitsemista myöten. Simo Pietarila huolehtii, että jokainen kiekko, tanko ja lukko ovat sopimuksien mukaisia. Leokon tuotteet valmistaa pitkäaikainen alihankkijoiden verkosto.
– Nämä tuotteet ovat pääasiassa isäni suunnittelemia, mikä sinänsä on pieni ihme, mutta kertoo alasta paljon. Esimerkiksi voimanostotangon karhennustekniikan on isäni kehittänyt ja Simo tekee työn täällä. Tankoon tarttuessa joskus veri lentää, mutta ote pitää, kertoo Lehtinen.
– Jo isäni aikana tähän syntyi alihankkijoiden verkosto, koska sarjat ovat sittenkin pieniä. Valmistamme tuotteita tilauksien mukaan ja siinä on joskus haasteensa.
Leokon historiaan kuuluu voimakkaasti myös painonnostaja Jaakko Kailajärvi, joka vuonna 1962 tempaisi 143,5 kilon maailman-ennätyksen Leo Koivusen suunnittelemilla tuotteilla.
Kestävää käsityötä
Helena Lehtiselle ei ole tärkeää, että hänet tunnetaan. Pääasia on, että Leoko-tuotemerkki tunnetaan. Huipputuotteet ovat tähän asti myyneet itse itseään. Yrityksen toimintasektori on kapea, eikä Suomesta löydy kilpailijoita.
– Emme ole satsanneet myyntiin ja markkinointiin, sponsorointiinkaan. Ulkomaiset kilpailijamme ovat tehneet toisin. Meidän valttimme on edelleen laatu. Näin korona-aikana kansainvälisiä kilpailuja ei pidetä, ehkä ensi vuoden keväällä on jo valoisampaa. Korona pitää ihmiset kotona ja sinne hankitaan välineitä. Kuntoilijat ovat meilläkin asiakaskunnan kasvavin osa.
Leokon välineet ovat käsityötä, joten ulkomaista ”halpatuontia” vastaan ei voi hinnalla kilpailla
– Meidän välineet kestävät pitkään. Nämä on suunniteltu vaativaan ja kovaan harjoituskäyttöön. Jos nämä kerran hankkii, niin kyllä ne yleensä seuraajalle siirtyvät. Hinta on myös takuu. Ja jos välineet menevät yleisökäyttöön salille, niiden on kestettävä, koska harrastajat käyttävät niitä eri tavalla kuin ammattilaiset.
Leoko on myös alansa kärjessä, jonne halpatuotteilla ei ole asiaa. Voimanostajan tanko ei saa vääntyä, kun jalkakyykystä nostetaan parhaimmassa tapauksessa 300 – 400 kiloa levyjä ylös.
– Jos haluaa saada tämän hinnan tuotteita, ei laadusta voi tinkiä. Jotakin muuta on tehtävä, miettii Pietarila.
Artesaani tarkkailee laatua
Simo Pietarila on Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta valmistunut metallialan artesaani, taidekäsityöläinen. Ura Leokossa alkoi sairausloman sijaisuutena.
– Tämä on kuitenkin aika pitkälle käsityötä. Jokainen levy on erikseen punnittava. Ja aina joutuu koneistamaan jotakin myös pois.
Painolevyt on tähän asti valettu, mutta nyt on alkamassa levyjen valmistus myös teräksestä. Ensimmäiset koekappaleet ovat jo talossa. Näistä levyistä on Pietarila piirtänyt kuvat, vaikka sinänsä mallit ovatkin perinteiset. Yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa on tutkittu tankomateriaalin väsymistä vuosikymmeniä niitä liikuntatiloissa käytettäessä.
– Kun asiakas lähettää meille vanhan tangon, voimme katsoa, miten se on käytössä kestänyt ja onko tullut säröjä, kertoo Pietarila. Työn ohessa Simo Pietarila opiskelee nyt myös insinööriksi.
Yrityskummi avaa ikkunoita
Sekä Helena Lehtinen että Simo Pietarila kiittelevät yrityskummi Eero Postia, joka on työskennellyt Leokon kaksikon kanssa nyt vuoden verran.
– On erittäin hyvä asia, että saa keskustella jonkun ulkopuolisen kanssa. Kun koko ajan ollaan keskenämme ja vain alihankkijoiden kanssa, jää moni tärkeä asia huomaamatta. Ulkopuolinen näkee ja Eero osaa sanoa, ajattelee Helena Lehtinen.
Kahden hengen työyhteisössä asioita tehdään Simo Pietarilan mielestä liian helposti niin kuin ennenkin. – Isommassa työyhteisössä porukan sisällä tulee väkisinkin ajatuksia, kuinka työ voitaisiin tehdä ja mitä voisi kokeilla.
Jo pelkästään yrityksen Instagram-sivujen kuntoon laittaminen on täyttänyt tilauskirjaa. Eero Posti tarttui myynnin ja markkinoinnin haasteisiin.
– Myyntiä oli saatava lisää. Sitten pohdittiin, kuinka toimitaan. Tulisiko se ehkä vanhoja laitteita huoltamalla tai tuotevalikoimaa laajentamalla. Ei myytäisi pelkkiä nostovälineitä, vaan esimerkiksi kunta-asiakkaille kokonainen paketti alustoineen. Kuhinaa tuli jo kun laitettiin Instagram kuntoon. Yrityskummi Eero Postin mielestä Leoko on erittäin mielenkiintoinen yritys, jonka kanssa on kiva tehdä töitä. Yrityksellä on vanha brändi ja tuotteet kunnossa. Kaiken lisäksi Leokon tarina on kiehtova.
Teksti ja kuvat: Juha Kosonen, Leoko Oy:n oma kuva-arkisto
